Ringo muistui mieleeni, kun tajusin, että Jack Vance herättää minussa päinvastaisen, mutta samanoloisen reaktion. OH JACK VANCE YES. Vancen kirjat ovat täynnä niin puisevan peräänantamattomia henkilöitä, niin levottoman ironisia käänteitä ja niin eksoottisen elegantteja kuvaelmia, että niitä lukiessa ei voi kuin kiemurrella riemusta.
Esimerkki Ports of Callista: avaruuslaivan miehistö juhlii baarissa. Yksi miehistön jäsenistä, Hilmar Krim, innostuu eksoottisesta musiikista ja esittää hurjan tanssiperformanssin. Sisään tulee paikallinen asukas, joka aloittaa oman tanssinsa ja miehet päätyvät tanssikilpailuun, jonka aikana Krim pahoinpitelee vastustajansa potkuilla musiikin tahdissa. Konstaapelit saapuvat paikalle ja paljastuu, että tanssivastustaja onkin paikallinen rauhantuomari. Krim yrittää välittömästi syyttää rauhantuomaria siitä, että tuomari häiritsi hänen tanssiaan osumalla ruumiillaan toistuvasti hänen jalkaansa. Tuomari laskee pikaoikeudenkäynnissä Krimin loistavan tanssitaidon lieventäväksi asianhaaraksi, mutta tuomitsee Krimin neljän kuukauden ajaksi esittelemään kuinka raskaita kiviä siirretään tehokkaasti paikasta toiseen. Eikä ironiaa vähennä se, että Krim on itse lakimies, joka suunnittelee vapaa-ajallaan planeettojen välisten lakien standardointia siten, että jokaisesta tehdystä rikoksesta pitäisi maksaa hänelle royaltit. Eikä kohtauksessa ole niinkään tärkeää mitä tapahtuu vaan kuinka kaiverretulla kielellä se kerrotaan:"There can be no doubt as to the facts," stated Krim. "The juxtaposition occurred when you interposed your person into contiguity with the area I had previously and lawfully demarcated by explicitly functioning as a dancer. You invaded this space through careless malice, and inconvenienced me by thrusting your body against my leg, to my great anguish and discomfort. A man more stringent than myself might call for punitive damages; however, your simple acknowledgment of guilt will suffice."OH JACK VANCE YES.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti