Lukevatko kirjailijat omia teoksiaan huvimielessä? Elokuvaohjaajat sanovat, etteivät pysty katsomaan omia elokuviaan, koska huomaavat vain virheet. Mutta muusikot sanovat, että kuuntelevat omaa musaansa mielellään. Tai ehkä valikoin valikoivasti, ehkä Tim Burton järjestää kotonaan Tim Burton -maratoneja.
H.R. Giger asuu omien teostensa ympäröimänä ja hiplailee niitä jatkuvasti. Jos tekee sitä mistä tykkää niin silloin siitä tykkää.
Otin eilen oman kirjan käteen ja kuvittelin olevani joku satunnainen lukija selailemassa sitä. En aikonut lukea kirjaa läpi, mutta yhtäkkiä se vain tempaisi mukaansa ja luin sen. Viimeisimmän lopullisen version kirjoitettuani ajattelin, että menee pitkään ennen kuin luen sen seuraavan kerran, mutta väärin meni. No, itsellenihän minä kirjoitan ja omat jutut huvittavat eniten. Sama juttu kuin peiliin katsoessa, tuumin että hyvältä näyttää.
Jotkut eivät lue kirjaa koskaan uudelleen tai katso samaa elokuvaa kahta kertaa. Arvelen sen johtuvan siitä, että he katsovat kaiken samalla mielellä eivätkä keksi uusia näkökulmia.
Pelasin Halon läpi ensimmäisen kerran nopeasti: syöksyin keskelle vihollisia, ammuskelin ja ajoin seuraavalle alueelle heti kun pystyin. Toisella pelikerralla pelasin varovasti: välttelin vihollisia, ammuskelin suojasta ja tutkin jokaisen alueen rajat läpi. Kolmannella läpipeluulla... jotakin jotakin, en muista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti