31.8.09
Good Books Don't Have to Be Hard
From a hieratic, hermetic art object the novel is blooming into something more casual and open: a literature of pleasure. The critics will have to catch up. This new breed of novel resists interpretation, but not the way the Modernists did. These books require a different set of tools, and a basic belief that plot and literary intelligence aren't mutually exclusive.
In fact the true postmodern novel is here, hiding in plain sight. We just haven't noticed it because we're looking in the wrong aisle. We were trained—by the Modernists, who else—to expect a literary revolution to be a revolution of the avant-garde: typographically altered, grammatically shattered, rhetorically obscure. Difficult, in a word. This is different. It's a revolution from below, up from the supermarket racks.
Good Books Don't Have to Be Hard
In fact the true postmodern novel is here, hiding in plain sight. We just haven't noticed it because we're looking in the wrong aisle. We were trained—by the Modernists, who else—to expect a literary revolution to be a revolution of the avant-garde: typographically altered, grammatically shattered, rhetorically obscure. Difficult, in a word. This is different. It's a revolution from below, up from the supermarket racks.
Good Books Don't Have to Be Hard
30.8.09
29.8.09
Clive Thompson on the New Literacy
We think of writing as either good or bad. What today's young people know is that knowing who you're writing for and why you're writing might be the most crucial factor of all.
Clive Thompson on the New Literacy
Clive Thompson on the New Literacy
28.8.09
27.8.09
26.8.09
25.8.09
24.8.09
Grit
Some writers like to make a show of their struggle, thereby demonstrating just how great their own grit is. Perhaps the most famous among them was Gustave Flaubert, who wrote letter after letter to his mistress Louise Colet, groaning about the difficulties he encountered in composition: struggling all day over a paragraph, achieving no more than a single page after a full week at his desk.
My own preference is for those artists who try to make it all look easy. Maurice Ravel, who said that he got more for his art out of a few hours of joy than out of a month of suffering, is exemplary in this regard.
Blood, Sweat, and Words
My own preference is for those artists who try to make it all look easy. Maurice Ravel, who said that he got more for his art out of a few hours of joy than out of a month of suffering, is exemplary in this regard.
Blood, Sweat, and Words
23.8.09
22.8.09
Musiikkivideofestarit 2009 oma Top 3
Heikko yleistaso oli kisavideoissa tänäkin vuonna, mutta minusta parhaita kuvan ja musiikin yhdistelmiä olivat:
1. Déclassé - Days Of Confusion
2. Medeia - Cold Embrace
3. Eleanoora Rosenholm - Tammen varjossa
Löin vetoa, että valinnat eivät osu yksiin pumpelituomariston kanssa.
1. Déclassé - Days Of Confusion
2. Medeia - Cold Embrace
3. Eleanoora Rosenholm - Tammen varjossa
Löin vetoa, että valinnat eivät osu yksiin pumpelituomariston kanssa.
21.8.09
Teippi Tuomanen & Bombay Boys - Köyhät ja Rohkeat kohtaavat seikkailuja
Poiminta musavideofestareilta. Alkaa tyhjänpäiväisenä, mutta kumuloituu lopulta aika kummalliseksi keitokseksi.
20.8.09
Oulun Musiikkivideofestivaalit ja Oulun Taiteiden Yö
Se on taas Oulun Musiikkivideofestivaalien ja Oulun Taiteiden Yön aika.
Silmät punaisina musiikkivideoita ja korvat sinisinä runoutta.
Silmät punaisina musiikkivideoita ja korvat sinisinä runoutta.
19.8.09
Vuosiprojektin välikatsaus
Vuosiprojekti: julkaise 10 kirjaa tai ainakin hieman kirjaa muistuttavaa teosta. Seitsemän tehty, kolme jäljellä.
Teoksessa numero kahdeksan on nyt reilut 80k sanaa, mutta tarina vasta puolivälissä. Mammuttitauti iski, mutta editissä löysät pois.
Täytyy ehkä laskea kahdeksi kirjaksi, jos ei valmistu ennen NaNoWriMoa.
Kävi kuitenkin mielessä, että jos venytän trilogiaksi niin vuosiprojekti on kerralla purkissa. Ha.
Teoksessa numero kahdeksan on nyt reilut 80k sanaa, mutta tarina vasta puolivälissä. Mammuttitauti iski, mutta editissä löysät pois.
Täytyy ehkä laskea kahdeksi kirjaksi, jos ei valmistu ennen NaNoWriMoa.
Kävi kuitenkin mielessä, että jos venytän trilogiaksi niin vuosiprojekti on kerralla purkissa. Ha.
18.8.09
Why free ebooks should be part of the plot for writers
The internet's attention span is about five minutes, so unless the reader can do something affirmative to acquire the book within five minutes of being enticed by the ebook, there's a good chance they never will.
Why free ebooks should be part of the plot for writers
Why free ebooks should be part of the plot for writers
17.8.09
John Dies at the End
John Dies at the End is a comedic horror novel written by David Wong that was first published online as a webserial beginning in 2001, then as an edited manuscript in 2004 and printed paperback in 2007 via Permuted Press. An estimated 70 000 people read the free online versions before they were removed in September 2008. Thomas Dunne Books will publish the story with additional material as a trade paperback on September 29th, 2009
Director Don Coscarelli announced in February 2008 he will direct a movie adaptation of the book.
Director Don Coscarelli announced in February 2008 he will direct a movie adaptation of the book.
15.8.09
Suomalaiset eivät koskaan anna periksi, minä annan aina periksi
Piti tehdä video juutuubiin, mutta annoin periksi.
Ergo Phizmiz
Ysäridancea ja Aphex Twiniä lelusoittimilla kuin Ahkerat Simpanssit.
Now That's What We Pump At The Party
Ergo Phizmiz & his Orchestra plays Aphex Twin
Now That's What We Pump At The Party
Ergo Phizmiz & his Orchestra plays Aphex Twin
14.8.09
Pilvikirjoittaminen
Kirja hajotetaan lauseiksi ja lauseet jaetaan satunnaisesti satunnaisille lukijoille korjattavaksi.
Bookoven.com
Bookoven.com
13.8.09
How to Handcraft an Achingly Self-Referential Virtual Commodity Fetish Object (For Fun and Profit!)
In this easy-to-follow seven-step Instructable, you will learn how to turn a weightless virtual commodity into a lovingly handmade piece of artisanal craftwork fated to collapse into its own meta-indexical core like the semiotic black hole it is.
How to Handcraft an Achingly Self-Referential Virtual Commodity Fetish Object (For Fun and Profit!)
How to Handcraft an Achingly Self-Referential Virtual Commodity Fetish Object (For Fun and Profit!)
Yle: Nick Cave ja Iain Banks ovat kumouksellisimmat sähkökirjailijat
Yle: Nick Cave ja Iain Banks ovat kumouksellisimmat sähkökirjailijat
Banksin Transition iTunesissa, Caven The Death of Bunny Munro iPhonelle.
Paulo Coelho on kumouksellinen muuten vaan jakaessaan mp3sia omista kirjoistaan ilmaisina käännöksinä useissa tiedostonjakosysteemeissä.
Banksin Transition iTunesissa, Caven The Death of Bunny Munro iPhonelle.
Paulo Coelho on kumouksellinen muuten vaan jakaessaan mp3sia omista kirjoistaan ilmaisina käännöksinä useissa tiedostonjakosysteemeissä.
12.8.09
Terra Incognita
Kevin J. Andersonin The Edge of The Worldiin on progebändi Roswell Six tehnyt soundtrack-albumin Terra Incognita: Beyond the Horizon, kirjailijan lyriikoilla. Retroprogelta kuulostaa.
In an innovative crossover project, Kevin and Rebecca have written the lyrics for all songs on a new CD with music by accomplished keyboardist/composer Erik Norlander (Rocket Scientists). Vocals by rock legends James LaBrie (DREAM THEATER), Michael Sadler (ex-SAGA), John Payne (ASIA Featuring John Payne), and Lana Lane (the Queen of Symphonic Rock). Performers include David Ragsdale (KANSAS), Gary Wehrkamp (SHADOW GALLERY), Kurt Barabas (AMARAN'S PLIGHT), Chris Brown (GHOST CIRCUS), Chris Quirarte (PRYMARY), and Mike Alvarez.
In an innovative crossover project, Kevin and Rebecca have written the lyrics for all songs on a new CD with music by accomplished keyboardist/composer Erik Norlander (Rocket Scientists). Vocals by rock legends James LaBrie (DREAM THEATER), Michael Sadler (ex-SAGA), John Payne (ASIA Featuring John Payne), and Lana Lane (the Queen of Symphonic Rock). Performers include David Ragsdale (KANSAS), Gary Wehrkamp (SHADOW GALLERY), Kurt Barabas (AMARAN'S PLIGHT), Chris Brown (GHOST CIRCUS), Chris Quirarte (PRYMARY), and Mike Alvarez.
Sketsi-idis: Navigaattorienkeli
Navigaattori sekoaa kesken automatkan. Naisilla on outo tunne siitä, että takapenkillä istuu joku. He pysähtyvät huoltoasemalle kahville ja katsovat ikkunasta parkkipaikalle. Auton takapenkillä istuu tumma hahmo. Kun he palaavat autoon, siellä ei ole ketään.
Esittely: mystinen hahmo on ilkeä enkeli, joka kiertää sotkemassa ihmisten navigaattoreita, hyppien huoltoasemilla autosta toiseen ja nauraen räkäisesti, kun ihmiset ajavat vääriin osoitteisiin.
Eräänä päivänä navigaattorienkeli sotkee Hannu Karpon navigaattorin. BIG MISTAKE. Karpo painaa kaasun pohjaan ja navigaattorienkeli on jumissa autossa, koska Karpo ei pysähdy huoltoasemille, koska sellainen on Karpo. Karpo huutaa mielipuolisesti, ajaa väärällä kaistalla ja laittaa Veikko Lavin soimaan.
Navigaattorienkeli kiljuu kauhusta ja yrittää ohjata Karpon umpikujaan sotkemalla navigaattorin ohjeet, mutta Karpo ei seuraa navigaattoria, koska sellainen on Karpo. Poliisit ajavat perässä, mutta Karpo kiihdyttää karkuun kuin Lost Highwayn lopussa. Lopulta Karpo saapuu satamaan, ajaa auton laiturilta mereen ja hyppää ulos juuri ennen reunaa. Navigaattorienkeli painuu auton mukana pohjaan kirouksia ladellen.
Karpo seisoo laiturilla, tuijottaa uppoavaa autoa ja toteaa: "Jos rottaa potkasee, se yrittää purra."
Esittely: mystinen hahmo on ilkeä enkeli, joka kiertää sotkemassa ihmisten navigaattoreita, hyppien huoltoasemilla autosta toiseen ja nauraen räkäisesti, kun ihmiset ajavat vääriin osoitteisiin.
Eräänä päivänä navigaattorienkeli sotkee Hannu Karpon navigaattorin. BIG MISTAKE. Karpo painaa kaasun pohjaan ja navigaattorienkeli on jumissa autossa, koska Karpo ei pysähdy huoltoasemille, koska sellainen on Karpo. Karpo huutaa mielipuolisesti, ajaa väärällä kaistalla ja laittaa Veikko Lavin soimaan.
Navigaattorienkeli kiljuu kauhusta ja yrittää ohjata Karpon umpikujaan sotkemalla navigaattorin ohjeet, mutta Karpo ei seuraa navigaattoria, koska sellainen on Karpo. Poliisit ajavat perässä, mutta Karpo kiihdyttää karkuun kuin Lost Highwayn lopussa. Lopulta Karpo saapuu satamaan, ajaa auton laiturilta mereen ja hyppää ulos juuri ennen reunaa. Navigaattorienkeli painuu auton mukana pohjaan kirouksia ladellen.
Karpo seisoo laiturilla, tuijottaa uppoavaa autoa ja toteaa: "Jos rottaa potkasee, se yrittää purra."
11.8.09
10.8.09
Kirja-arvostelu: This Is Me, Jack Vance!
Jack Vance: This Is Me, Jack Vance! (Or, More Properly, This Is "I")
Subterranean Press 2009, 200 sivua.
I went to visit him at his house, rang the door. He opened the door, looked at me with a look of mild inquiry--but evidently no recognition--on his face.
"I'm Jack," I said awkwardly. "We were neighbours on Ibiza."
"Oh, yes," he said. "That was a long time ago. Well, it was nice to have seen you again. Goodbye."
And that was that.
(sivulta 110)
Jack Vance on ollut käytännössä sokea vuosikymmeniä ja kirjoittanut monet parhaista teoksistaan tietokoneella, joka näyttää vain 10 sanaa kerrallaan tai kuuntelemalla tekstiään puhesyntetisaattorin robottiäänellä. Tämän luultavasti (ja murheellisesti) viimeiseksi jäävän muistelmateoksensa 98-vuotias Vance on sanellut avustajalleen Jeremy Cavaterralle.
Vance on aina vältellyt julkisuutta, eikä etäisen itseironisista muistelmistakaan voi sensaatiomaisia paljastuksia tai suuria tunnepurkauksia odottaa. Muistelmat keskittyvät matkailuun, vanhan jazzin kehumiseen ja kauan sitten lopettaneiden ravintoloiden arvosteluihin, joten teosta ei voi suoranaisesti suositella muille kuin Vancen faneille. Kirjassa toki vilahtaa monia scifikirjailijoita kuten Frank Herbert ja Poul Anderson, mutta Vance muistelee heitä lähinnä apureinaan veneenrakennuksessa.
Sivuilta hyppää kuitenkin jatkuvasti esiin todellisia tapahtumia, jotka ovat kuin arkisempia toisintoja kohtauksista Vancen fiktiossa. Vanhan kartanon purkutyö ja asuntolaivan rakennus, seikkailut kauppalaivastossa ja pikavierailut vieraissa kulttuureissa, etäiset kaunottaret ja eksentriset akateemikot... pieniä jyviä, joita Vance on käyttänyt hyväkseen rakentaessaan fantastisia maailmoja päässään kuin The Eyes of the Overworldin henkilöt katsellessaan ylimaailmaa violettien linssien läpi (tai kuin hipit psykedeelisten lasien läpi Vancen syntymäkaupungissa San Franciscossa).
Mutta siinä missä fiktiossa jännite kiristyisi, muistelmissa tapahtumat ottavat varaslähtöjä ja päättyvät ilman punchlinea. Arkielämä on täynnä varaslähtöjä ja äkkipysähdyksiä, joten muistelmat ovat karusti sen mukaiset.
Oikeastaan Vancen fiktiokin on täynnä varaslähtöjä ja äkkipysäyksiä, nyt kun tarkemmin ajattelen. Cugelin tavalla liueta viekkaasti paikalta tai tarttua tilaisuuksiin näyttää olevan paljon yhteistä siinä miten Vance esimerkiksi huijaa itsensä sisään kauppalaivastoon opettelemalla näkötestin ulkoa tai hankkii yliolkaisesti työpaikan ja potkut ensimmäisenä työpäivänä kerta toisensa jälkeen.
Kirjoitustyöstä Vance kertoo vasta lyhyesti lopussa, mutta tietysti yksityiskohtiin menemättä ja enemmän kysymyksiä jättäen kuin vastauksia toimittaen. Kotonaan hän kirjoitti erivärisillä musteilla ja matkoilla mustalla kirjoitusalusta sylissään (viime vuonna kuollut Norma-vaimo kirjoitti tekstit puhtaaksi), mutta hitaan sokeutumisen vuoksi hän hyppäsi kirjoituskoneiden yli suoraan tietokoneisiin.
Vance on minulle Ozric Tentaclesin kirjallinen vastine, joten runsaat maininnat musiikista tuntuvat luontevilta. Tekstin pitää swingata ja nimien täytyy kuulostaa miellyttäviltä korvissa.
Lisävihje ehkä sekin, että Vance opiskeli nuoruudessaan Japania ja ihailee japanilaisten kaunista kirjoitustapaa. Vancen pyrkimyksessä luoda koristeellisia kokonaisuuksia on samaa huolellisuutta kuin japanilaisten kirjoitusmerkkien siroissa siveltimenvedoissa. Vaikka kirjoittaisi pulppia tai soittaisi tuhannetta kertaa samaa reggaekomppia, sen voi aina tehdä tyylillä tai ainakin jättää jälkeensä tyylikkyyden vaikutelman.
Kirjan lopussa on myös pieni kokoelma mustavalkokuvia perheen maailmanympärimatkoilta.
Lisälukemiseksi kirjan oheen sopii David B. Williamsin Biographical Sketch:
Part 1
Part 2
Subterranean Press 2009, 200 sivua.
I went to visit him at his house, rang the door. He opened the door, looked at me with a look of mild inquiry--but evidently no recognition--on his face.
"I'm Jack," I said awkwardly. "We were neighbours on Ibiza."
"Oh, yes," he said. "That was a long time ago. Well, it was nice to have seen you again. Goodbye."
And that was that.
(sivulta 110)
Jack Vance on ollut käytännössä sokea vuosikymmeniä ja kirjoittanut monet parhaista teoksistaan tietokoneella, joka näyttää vain 10 sanaa kerrallaan tai kuuntelemalla tekstiään puhesyntetisaattorin robottiäänellä. Tämän luultavasti (ja murheellisesti) viimeiseksi jäävän muistelmateoksensa 98-vuotias Vance on sanellut avustajalleen Jeremy Cavaterralle.
Vance on aina vältellyt julkisuutta, eikä etäisen itseironisista muistelmistakaan voi sensaatiomaisia paljastuksia tai suuria tunnepurkauksia odottaa. Muistelmat keskittyvät matkailuun, vanhan jazzin kehumiseen ja kauan sitten lopettaneiden ravintoloiden arvosteluihin, joten teosta ei voi suoranaisesti suositella muille kuin Vancen faneille. Kirjassa toki vilahtaa monia scifikirjailijoita kuten Frank Herbert ja Poul Anderson, mutta Vance muistelee heitä lähinnä apureinaan veneenrakennuksessa.
Sivuilta hyppää kuitenkin jatkuvasti esiin todellisia tapahtumia, jotka ovat kuin arkisempia toisintoja kohtauksista Vancen fiktiossa. Vanhan kartanon purkutyö ja asuntolaivan rakennus, seikkailut kauppalaivastossa ja pikavierailut vieraissa kulttuureissa, etäiset kaunottaret ja eksentriset akateemikot... pieniä jyviä, joita Vance on käyttänyt hyväkseen rakentaessaan fantastisia maailmoja päässään kuin The Eyes of the Overworldin henkilöt katsellessaan ylimaailmaa violettien linssien läpi (tai kuin hipit psykedeelisten lasien läpi Vancen syntymäkaupungissa San Franciscossa).
Mutta siinä missä fiktiossa jännite kiristyisi, muistelmissa tapahtumat ottavat varaslähtöjä ja päättyvät ilman punchlinea. Arkielämä on täynnä varaslähtöjä ja äkkipysähdyksiä, joten muistelmat ovat karusti sen mukaiset.
Oikeastaan Vancen fiktiokin on täynnä varaslähtöjä ja äkkipysäyksiä, nyt kun tarkemmin ajattelen. Cugelin tavalla liueta viekkaasti paikalta tai tarttua tilaisuuksiin näyttää olevan paljon yhteistä siinä miten Vance esimerkiksi huijaa itsensä sisään kauppalaivastoon opettelemalla näkötestin ulkoa tai hankkii yliolkaisesti työpaikan ja potkut ensimmäisenä työpäivänä kerta toisensa jälkeen.
Kirjoitustyöstä Vance kertoo vasta lyhyesti lopussa, mutta tietysti yksityiskohtiin menemättä ja enemmän kysymyksiä jättäen kuin vastauksia toimittaen. Kotonaan hän kirjoitti erivärisillä musteilla ja matkoilla mustalla kirjoitusalusta sylissään (viime vuonna kuollut Norma-vaimo kirjoitti tekstit puhtaaksi), mutta hitaan sokeutumisen vuoksi hän hyppäsi kirjoituskoneiden yli suoraan tietokoneisiin.
Vance on minulle Ozric Tentaclesin kirjallinen vastine, joten runsaat maininnat musiikista tuntuvat luontevilta. Tekstin pitää swingata ja nimien täytyy kuulostaa miellyttäviltä korvissa.
Lisävihje ehkä sekin, että Vance opiskeli nuoruudessaan Japania ja ihailee japanilaisten kaunista kirjoitustapaa. Vancen pyrkimyksessä luoda koristeellisia kokonaisuuksia on samaa huolellisuutta kuin japanilaisten kirjoitusmerkkien siroissa siveltimenvedoissa. Vaikka kirjoittaisi pulppia tai soittaisi tuhannetta kertaa samaa reggaekomppia, sen voi aina tehdä tyylillä tai ainakin jättää jälkeensä tyylikkyyden vaikutelman.
Kirjan lopussa on myös pieni kokoelma mustavalkokuvia perheen maailmanympärimatkoilta.
Lisälukemiseksi kirjan oheen sopii David B. Williamsin Biographical Sketch:
Part 1
Part 2
9.8.09
8.8.09
Snacks and Shit
This blog is about rap and hip-hop lyrics that are absolutely absurd, ludicrous, nonsensical, ridiculous, basic, basically stupid, basically bad, basically basic, or preposterous.
snacksandshit and other ridiculous rap lyrics.
"R.I.P. to my motherfuckin' mother."
- Z-Ro, Mo City Don
Priest: "Does anyone want to say anything about the dearly departed?"
Z-Ro "Fuck, yeah. I do."
Priest: "No, not you Z-Ro."
Filed under: Worst eulogizer ever / unnecessary swearing
snacksandshit and other ridiculous rap lyrics.
"R.I.P. to my motherfuckin' mother."
- Z-Ro, Mo City Don
Priest: "Does anyone want to say anything about the dearly departed?"
Z-Ro "Fuck, yeah. I do."
Priest: "No, not you Z-Ro."
Filed under: Worst eulogizer ever / unnecessary swearing
Sekalaista, musiikki
Näin unta, että Glenn Danzig nukkui sohvalla harmaassa verkka-asussa. Kysyin, että onko uutta levyä tekemässä. Glenn oli että "I dunno" ja pomppi yhdellä jalalla vessaan.
Oikeasti taitaa olla tekemässä uutta levyä.
Melvinsiltä tulossa remix-albumi Chicken Switch. Yhden kappaleen sijaan remiksaajille on annettu kokonainen Melvins-albumi lähdemateriaaliksi. Viimeisimmät levyt eivät ole olleet mitään maata kaatavia, yksittäisiä hyviä biisejä kyllä. Melvinsin Atlantic-ajan levyt Houdini, Stoner Witch ja Stag ovat parasta.
Aural Vampiren seuraavaa levyä odotan, paras naisvokalisti sitten Jun Togawan
Oikeasti taitaa olla tekemässä uutta levyä.
Melvinsiltä tulossa remix-albumi Chicken Switch. Yhden kappaleen sijaan remiksaajille on annettu kokonainen Melvins-albumi lähdemateriaaliksi. Viimeisimmät levyt eivät ole olleet mitään maata kaatavia, yksittäisiä hyviä biisejä kyllä. Melvinsin Atlantic-ajan levyt Houdini, Stoner Witch ja Stag ovat parasta.
Aural Vampiren seuraavaa levyä odotan, paras naisvokalisti sitten Jun Togawan
6.8.09
Newsweek's Top 100 Books: The Meta-List
Declaring the best book ever written is tricky business. Who's to say what the best is? We went one step further: we crunched the numbers from 10 top books lists (Modern Library, the New York Public Library, St. John's College reading list, Oprah's, and more) to come up with The Top 100 Books of All Time.
Newsweek's Top 100 Books: The Meta-List
Newsweek's Top 100 Books: The Meta-List
5.8.09
LOLcat Wasteland - im in ur handfull of dust, showing ur fear.
TS Eliot’s the wasteland, rewritten in the LOLCat
1. IM IN UR WASTELAND BURYING UR DEAD
april hates u, makes lilacs, u no can has. (1)
april in ur memoriez, making ur desire.
spring rain in ur dull rootzes.
earth in ur winter, covered in snow
can has potato. PO-TA-TO.
INVISIBLE SUMMER! RAININGZES!
im in ur hofgarden, drinking ur coffeez.
1. IM IN UR WASTELAND BURYING UR DEAD
april hates u, makes lilacs, u no can has. (1)
april in ur memoriez, making ur desire.
spring rain in ur dull rootzes.
earth in ur winter, covered in snow
can has potato. PO-TA-TO.
INVISIBLE SUMMER! RAININGZES!
im in ur hofgarden, drinking ur coffeez.
4.8.09
3.8.09
2.8.09
1.8.09
Big Lebowski
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)