John Ringon kirjojen hahmot ja juonet ovat huhujen mukaan niin vastenmielisen räikeitä ja sietämättömän sovinistisia, että ne ovat jo hyviä. Lukiessa on vain muistettava sanoa
OH JOHN RINGO NO typerryttävän kohtauksen kohdalla. Mutta tuo Ringon kirjojen arvostelu on ehkä hauskempi kuin varsinaiset kirjat. (via
Xuenay)
Ringo muistui mieleeni, kun tajusin, että Jack Vance herättää minussa päinvastaisen, mutta samanoloisen reaktion. OH JACK VANCE YES. Vancen kirjat ovat täynnä niin puisevan peräänantamattomia henkilöitä, niin levottoman ironisia käänteitä ja niin eksoottisen elegantteja kuvaelmia, että niitä lukiessa ei voi kuin kiemurrella riemusta.
Esimerkki
Ports of Callista: avaruuslaivan miehistö juhlii baarissa. Yksi miehistön jäsenistä, Hilmar Krim, innostuu eksoottisesta musiikista ja esittää hurjan tanssiperformanssin. Sisään tulee paikallinen asukas, joka aloittaa oman tanssinsa ja miehet päätyvät tanssikilpailuun, jonka aikana Krim pahoinpitelee vastustajansa potkuilla musiikin tahdissa. Konstaapelit saapuvat paikalle ja paljastuu, että tanssivastustaja onkin paikallinen rauhantuomari. Krim yrittää välittömästi syyttää rauhantuomaria siitä, että tuomari häiritsi hänen tanssiaan osumalla ruumiillaan toistuvasti hänen jalkaansa. Tuomari laskee pikaoikeudenkäynnissä Krimin loistavan tanssitaidon lieventäväksi asianhaaraksi, mutta tuomitsee Krimin neljän kuukauden ajaksi esittelemään kuinka raskaita kiviä siirretään tehokkaasti paikasta toiseen. Eikä ironiaa vähennä se, että Krim on itse lakimies, joka suunnittelee vapaa-ajallaan planeettojen välisten lakien standardointia siten, että jokaisesta tehdystä rikoksesta pitäisi maksaa hänelle royaltit. Eikä kohtauksessa ole niinkään tärkeää mitä tapahtuu vaan kuinka kaiverretulla kielellä se kerrotaan:
"There can be no doubt as to the facts," stated Krim. "The juxtaposition occurred when you interposed your person into contiguity with the area I had previously and lawfully demarcated by explicitly functioning as a dancer. You invaded this space through careless malice, and inconvenienced me by thrusting your body against my leg, to my great anguish and discomfort. A man more stringent than myself might call for punitive damages; however, your simple acknowledgment of guilt will suffice."
OH JACK VANCE YES.
Six Word Stories. Kuuden sanan mittaisia tarinoita Ernest Hemingwayn esimerkin inspiroimina.
Näin lehtiotsikon: "Piirtely auttaa keskittymään tylsässä palaverissa."
Esimerkki Ports of Callista: avaruuslaivan miehistö juhlii baarissa. Yksi miehistön jäsenistä, Hilmar Krim, innostuu eksoottisesta musiikista ja esittää hurjan tanssiperformanssin. Sisään tulee paikallinen asukas, joka aloittaa oman tanssinsa ja miehet päätyvät tanssikilpailuun, jonka aikana Krim pahoinpitelee vastustajansa potkuilla musiikin tahdissa. Konstaapelit saapuvat paikalle ja paljastuu, että tanssivastustaja onkin paikallinen rauhantuomari. Krim yrittää välittömästi syyttää rauhantuomaria siitä, että tuomari häiritsi hänen tanssiaan osumalla ruumiillaan toistuvasti hänen jalkaansa. Tuomari laskee pikaoikeudenkäynnissä Krimin loistavan tanssitaidon lieventäväksi asianhaaraksi, mutta tuomitsee Krimin neljän kuukauden ajaksi esittelemään kuinka raskaita kiviä siirretään tehokkaasti paikasta toiseen. Eikä ironiaa vähennä se, että Krim on itse lakimies, joka suunnittelee vapaa-ajallaan planeettojen välisten lakien standardointia siten, että jokaisesta tehdystä rikoksesta pitäisi maksaa hänelle royaltit. Eikä kohtauksessa ole niinkään tärkeää mitä tapahtuu vaan kuinka kaiverretulla kielellä se kerrotaan:
Lajittelin sarjakuvia myytäväksi. Kaikkea en myy, säilytän ne jotka ovat henkilökohtaisesti tärkeitä nostalgisista syistä tai muuten vaan. Joillakin on varmaan rahallistakin arvoa, jos sellaisesta välittää. Pääasia, että lehdet päätyvät hyvään kotiin eivätkä lasinalusiksi.
Durabook (ei se tietokone) väittää olevansa vedenkestävä, luontoystävällinen kirja synteettisestä paperista.
PJ Farmer kuoli tänään. Luin teini-ikäisenä tuon Jokimaailma-sarjan ensimmäisen osan ja odotin pitkään, että kakkososakin julkaistaisiin suomeksi. Ei sitä julkaistu. Sitten menetin mielenkiintoni jatko-osiin. Ensimmäinen osa tuntuikin runollisemmalta ihan itsekseen, muistona keskeneräisestä mysteeristä.
The Orphan on verkkolehti, joka julkaisee julkaisukelvottomia tarinoita, keskeneräiseksi jääneitä kirjoja, vahinkolaukauksia ja muita sekalaisen sotkuisia teoksia.
