http://johnkenn.blogspot.com/
30.5.10
29.5.10
I'm done explaining to people why fanfic is okay.
The American Western classic The Magnificent Seven, an Americanized retelling of Kurosawa's Seven Samurai. Kurosawa's film Yojimbo was fanfic based on Dashiell Hammett's novel Red Harvest, and was in turn adapted into the Italian film Fistful of Dollars, which was later remixed into an AU remake by Robert Rodriguez in his classic Desperado. Kurosawa also created Shakespearean fanfic, in the classic films Ran and Throne of Blood, AU retellings of King Lear and Macbeth set in Japan.
http://bookshop.livejournal.com/1044495.html
http://bookshop.livejournal.com/1044495.html
28.5.10
24.5.10
23.5.10
Bad Writing
As a young man, Vernon Lott thought he could very well be the next great American poet. But then he got out of the habit of writing, stumbled years later upon on a box of his old poetry in his mom’s basement, and realized: This stuff is horrible. Instead of shoving the poems back into the box, however, and fleeing the basement in shame, he decided to show his work to a bunch of famous writers, among them George Saunders, David Sedaris, Margaret Atwood, and Nick Flynn, and ask their opinions.
http://www.newyorker.com/online/blogs/books/2010/05/writing-bad.html
Bad Writing - Official Trailer from Morris Hill Pictures on Vimeo.
http://www.newyorker.com/online/blogs/books/2010/05/writing-bad.html
Bad Writing - Official Trailer from Morris Hill Pictures on Vimeo.
Android Karenina mashup
We've had Pride and Prejudice and Zombies, we've had Queen Victoria: Demon Hunter – and it doesn't look like the vogue for literary mash-ups based on classic books is going to end any time soon. In June, Quirk Classics will publish Android Karenina, Leo Tolstoy's epic novel of adultery re-imagined by Ben H Winters as a steampunk tale involving cyborgs and space travel.
http://www.guardian.co.uk/books/booksblog/2010/may/21/literary-mashups-orwell-tolkien-zombies
http://www.guardian.co.uk/books/booksblog/2010/may/21/literary-mashups-orwell-tolkien-zombies
20.5.10
Flattr
Flattr on mikromaksupalvelu, jossa talletat kuukausittain jonkin rahasumman (vähintään 2€) ja aina kun näet netissä jotain mistä pidät, voit klikata viipaleen summasta tekijälle kiitokseksi (siis jos tekijällä on Flattr-nappi). Kuukauden lopussa kakkusi jaetaan kaikille, joiden nappeja olet klikkaillut. Eli jos talletat kympin ja klikkaat kuukauden aikana kymmentä nappia, jokainen saa euron. Oman Flattr-nappinsa saa, kun tallettaa jotain muiden nappien klikkailuun.
Minun Flattr-nappejani saa klikkailla kokeeksi, kiitos.
Minun Flattr-nappejani saa klikkailla kokeeksi, kiitos.
17.5.10
Peter Serafinowicz: Why I Steal Movies... Even Ones I'm In
I recently directed the music video for Hot Chip's "I Feel Better." Contractually, the video had to be hosted on EMI's official YouTube channel, which disabled non-UK users from viewing it, limiting its audience by around 80%. Frustrated, I put it up on my own YouTube channel with no region restrictions, and at time of writing is just shy of a million views. EMI then remotely disabled embedding on my version, thereby limiting its audience again. If you're in the business of promoting a band, why would you want to stop people watching their promotional video?
In the meantime, I'll be suing myself for pirating my own show.
http://gizmodo.com/5539417/why-i-steal-movies-even-ones-im-in
In the meantime, I'll be suing myself for pirating my own show.
http://gizmodo.com/5539417/why-i-steal-movies-even-ones-im-in
16.5.10
14.5.10
Sleep Is Death
Sleep Is Death improvisaatio-roolitarinapelin saa nyt hintaan maksa-mitä-haluat.
http://sleepisdeath.net/
http://sleepisdeath.net/
Arvostelu: jääkiekkomaaottelu Suomi-Ruotsi
Esitystä mainostettiin runsaasti ennen ensi-iltaa, joten olin kiinnostunut näkemään mistä on kyse. Ikäväkseni joudun raportoimaan, että petyin pahasti. Voin liioittelematta sanoa, että jääkiekkomaaottelu Suomi-Ruotsi oli koko kriitikon urani tympein kaksituntinen. Tämän mitäänsanomattomalla nimellä varustetun performanssin juoni oli typerryttävän hidas, itseääntoistava ja ennalta-arvattava. Lattea kattovalaistus ja banaali populaarimusiikki vain korostivat kohtuuttomuuksiin asti topatun puvustuksen ja mainoksilla pilatun lavastuksen kaksijakoista värittömyyttä.
Kaikilla henkilöillä oli lähes samanlainen rooliasu, joten heitä oli käytännössä mahdotonta erottaa toisistaan, mutta jostakin syystä kaikilla oli myös selkeä ja järjestysnumeroitu nimilappu selässään. Hyvin ristiriitaista ja autoantagonistista logiikkaa ohjaajalta. Hahmoilla oli myös jaloissaan ilmeisesti muodikkaiksi tarkoitetut kapeateräiset metallikengät, joiden vuoksi he joutuivat "luistelemaan" näyttämöllä normaalin liikkumisen sijaan ja käyttämään lisäksi puisia tukikeppejä pysyäkseen pystyssä myötähäpeää herättävän liukkaaksi siloitetulla alustalla. Välillä uusia näyttelijöitä jopa vaihdettiin kaatuilevien tilalle kesken kaiken, mutta kiusallisen huonosti improvisoidut tanssikuviot pyörivät silti samanlaisina.
Tarinan osalta esitys sijoittui selvästi jonkinlaiseen tulevaisuuden dystopiaan. Eri väreihin puetut abstraktit ryhmittymät edustivat Suomen ja Ruotsin välistä semifiktiivistä konfliktia, mutta draaman kaaresta ei saanut juuri minkäänlaista käsitystä. Oliko hahmojen tarkoitus esittää kloonisotilaita vai jotain metaforisempaa? Kuka oli protagonisti ja mikä oli hänen motiivinsa? Hankala sanoa, koska käännekohdat, breakit ja kliimaksit olivat ympäri areenaa kuin välimerkit modernissa runossa. Kohtausten jatkuvasti ailahteleva episodimainen rytmitys oli puisevaa ja epäonnistui mielenkiinnon ylläpitämisessä täysin.
Itse asiassa luulen nähneeni lavalla apulaisohjaajia, jotka aktiivisesti keskeyttivät näyttelijöiden yritykset järjestää hetkellistä improvisaatiokomediaa ja lähettivät heidät istumaan katsomon eturiviin ikään kuin rangaistuksena huumorintajustaan. Ja rangaistukselta katsomossa istuminen todella tuntui, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Nämä näyttelijöiden spontaaneilta vaikuttavat kapinayritykset olivat ainoita kiinnostavia yksityiskohtia muuten niin tasapaksussa mise-en-scénessä. Oletin aluksi, että jännityksen puute lavalla johtui produktion taustavoimien lahjattomuudesta tai silkasta laiskuudesta, mutta nähtävästi henkilöiden välistä vuorovaikutusta todella pidettiin matalalla tarkoituksellisesti.
Epäonnistunein taiteellinen ratkaisu oli kuitenkin koko esityksen läpi jatkunut kertojanääni. Ei, kyseessä ei ollut puuttuvan päähenkilön ajatusääni; tämä oli kaikkinäkevä ja kiusallisen läpitunkeva kertoja, joka selosti suorasanaisesti ja teennäisen kiihtyneesti samoja toistuvia elementtejä, jotka jokainen katsoja näki tapahtuvan näyttämöllä muutenkin. Pystyin ainoastaan hämmästelemään ratkaisua: kenelle näin tarpeettoman redundantti esitys on suunnattu, kenties viisivuotiaille?
Olisin poistunut kesken esityksen, elleivät vahvasti juopuneet kanssakatsojani olisi tönineet minua takaisin paikalleni. Kadun syvästi päätöstäni katsoa esitys ensi-illassa kenraaliharjoituksen sijaan. Nähtävästi tällaiset kömpelöt esitykset kuitenkin vetoavat sivistymättömien massojen yksinkertaiseen makuun, koska katsomo oli ääriään myöten täynnä korkean pääsylippuhinnan maksaneita ihailijoita (kuulin myös kauhukseni, että joillakin heistä oli kausilippu uusintaesityksiin), mutta itse en voi harjaantuneena kriitikkona suositella näin pitkäveteistä ja amatöörimäistä tanssiteatteria kenellekään.
Yksi tähti. Haluaisin antaa nolla tähteä, joka oli käsittääkseni koko esityksen väsynyt dénouement, mutta olen lempeä ihminen.
(Ensi viikolla kritiikin kohteena kohuttu kesäteatteriesitys Formula 1: aika-ajot.)
Kaikilla henkilöillä oli lähes samanlainen rooliasu, joten heitä oli käytännössä mahdotonta erottaa toisistaan, mutta jostakin syystä kaikilla oli myös selkeä ja järjestysnumeroitu nimilappu selässään. Hyvin ristiriitaista ja autoantagonistista logiikkaa ohjaajalta. Hahmoilla oli myös jaloissaan ilmeisesti muodikkaiksi tarkoitetut kapeateräiset metallikengät, joiden vuoksi he joutuivat "luistelemaan" näyttämöllä normaalin liikkumisen sijaan ja käyttämään lisäksi puisia tukikeppejä pysyäkseen pystyssä myötähäpeää herättävän liukkaaksi siloitetulla alustalla. Välillä uusia näyttelijöitä jopa vaihdettiin kaatuilevien tilalle kesken kaiken, mutta kiusallisen huonosti improvisoidut tanssikuviot pyörivät silti samanlaisina.
Tarinan osalta esitys sijoittui selvästi jonkinlaiseen tulevaisuuden dystopiaan. Eri väreihin puetut abstraktit ryhmittymät edustivat Suomen ja Ruotsin välistä semifiktiivistä konfliktia, mutta draaman kaaresta ei saanut juuri minkäänlaista käsitystä. Oliko hahmojen tarkoitus esittää kloonisotilaita vai jotain metaforisempaa? Kuka oli protagonisti ja mikä oli hänen motiivinsa? Hankala sanoa, koska käännekohdat, breakit ja kliimaksit olivat ympäri areenaa kuin välimerkit modernissa runossa. Kohtausten jatkuvasti ailahteleva episodimainen rytmitys oli puisevaa ja epäonnistui mielenkiinnon ylläpitämisessä täysin.
Itse asiassa luulen nähneeni lavalla apulaisohjaajia, jotka aktiivisesti keskeyttivät näyttelijöiden yritykset järjestää hetkellistä improvisaatiokomediaa ja lähettivät heidät istumaan katsomon eturiviin ikään kuin rangaistuksena huumorintajustaan. Ja rangaistukselta katsomossa istuminen todella tuntui, ainakin allekirjoittaneen mielestä. Nämä näyttelijöiden spontaaneilta vaikuttavat kapinayritykset olivat ainoita kiinnostavia yksityiskohtia muuten niin tasapaksussa mise-en-scénessä. Oletin aluksi, että jännityksen puute lavalla johtui produktion taustavoimien lahjattomuudesta tai silkasta laiskuudesta, mutta nähtävästi henkilöiden välistä vuorovaikutusta todella pidettiin matalalla tarkoituksellisesti.
Epäonnistunein taiteellinen ratkaisu oli kuitenkin koko esityksen läpi jatkunut kertojanääni. Ei, kyseessä ei ollut puuttuvan päähenkilön ajatusääni; tämä oli kaikkinäkevä ja kiusallisen läpitunkeva kertoja, joka selosti suorasanaisesti ja teennäisen kiihtyneesti samoja toistuvia elementtejä, jotka jokainen katsoja näki tapahtuvan näyttämöllä muutenkin. Pystyin ainoastaan hämmästelemään ratkaisua: kenelle näin tarpeettoman redundantti esitys on suunnattu, kenties viisivuotiaille?
Olisin poistunut kesken esityksen, elleivät vahvasti juopuneet kanssakatsojani olisi tönineet minua takaisin paikalleni. Kadun syvästi päätöstäni katsoa esitys ensi-illassa kenraaliharjoituksen sijaan. Nähtävästi tällaiset kömpelöt esitykset kuitenkin vetoavat sivistymättömien massojen yksinkertaiseen makuun, koska katsomo oli ääriään myöten täynnä korkean pääsylippuhinnan maksaneita ihailijoita (kuulin myös kauhukseni, että joillakin heistä oli kausilippu uusintaesityksiin), mutta itse en voi harjaantuneena kriitikkona suositella näin pitkäveteistä ja amatöörimäistä tanssiteatteria kenellekään.
Yksi tähti. Haluaisin antaa nolla tähteä, joka oli käsittääkseni koko esityksen väsynyt dénouement, mutta olen lempeä ihminen.
(Ensi viikolla kritiikin kohteena kohuttu kesäteatteriesitys Formula 1: aika-ajot.)
11.5.10
9.5.10
168k sanaa
Väliaikakatsaus. Helmikuussa oli 147k sanaa, nyt 168k. Jäljellä 600 sivua rewritea. Sitä yrittää välttää lisäsanojen kertymistä, mutta silti 21k ilmestyy huomaamatta.
7.5.10
6.5.10
48 Hour Magazine
Here's how it works: Issue Zero begins May 7th. We'll unveil a theme and you'll have 24 hours to produce and submit your work. We'll take the next 24 to snip, mash and gild it. The end results will be a shiny website and a beautiful glossy paper magazine, delivered right to your old-fashioned mailbox. We promise it will be insane. Better yet, it might even work.
http://48hrmag.com/
http://48hrmag.com/
5.5.10
Ei Europea Kuusisaareen
Viime aikoina on puhuttu paljon Europen tuomisesta Kuusisaareen Qstock-festivaaleille. Mutta muistaako kukaan vuotta 1986? The Final Countdown julkaistiin -86 ja Tsernobylissä pläjähti -86. Sattumaako? Enpä usko!
Ovatko päättäjät miettineet onko Europen sijoittaminen Kuusisaareen millään lailla musiikillisesti kestävä vaihtoehto, vai pelkästään lyhytnäköistä ja edesvastuutonta voitontavoittelua? Onko mietitty mihin Europen tuottama melujäte haudataan? Sehän säteilee vielä 100 000 vuotta. Lapsenlapsenlapsenlapsenlapsemmekin joutuvat kärsimään siitä syntetisaattori-introsta. Vaikka sen hautaisi kuinka syvälle onkaloon, joku voisi sen sieltä löytää ja laittaa vahingossa soimaan.
Niin niin, Meshuggah ja Raised Fist tuodaan myös. Mutta ovatko nämä riittävä varotoimi? Vuodon uhka on aina olemassa, vaikka molemmat bändit siirtäisi eri päivälle kuin Europen. Jos päälle heittäisi vielä Fever Rayn puskuriksi, se saattaisi riittää pitämään katastrofin hallinnassa, mutta tällä menolla kukaan ei uskalla mennä viiden kilometrin suojavyöhykettä lähemmäs Kuusisaarta, koska melupäästöt saattavat kantautua kaikuna rakennusten seinistä.
Arvoisat päättäjät, "sehän oli vain tsoukki" ei riitä vastaukseksi. Europen vastainen mielenosoitus järjestetään myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.
Ovatko päättäjät miettineet onko Europen sijoittaminen Kuusisaareen millään lailla musiikillisesti kestävä vaihtoehto, vai pelkästään lyhytnäköistä ja edesvastuutonta voitontavoittelua? Onko mietitty mihin Europen tuottama melujäte haudataan? Sehän säteilee vielä 100 000 vuotta. Lapsenlapsenlapsenlapsenlapsemmekin joutuvat kärsimään siitä syntetisaattori-introsta. Vaikka sen hautaisi kuinka syvälle onkaloon, joku voisi sen sieltä löytää ja laittaa vahingossa soimaan.
Niin niin, Meshuggah ja Raised Fist tuodaan myös. Mutta ovatko nämä riittävä varotoimi? Vuodon uhka on aina olemassa, vaikka molemmat bändit siirtäisi eri päivälle kuin Europen. Jos päälle heittäisi vielä Fever Rayn puskuriksi, se saattaisi riittää pitämään katastrofin hallinnassa, mutta tällä menolla kukaan ei uskalla mennä viiden kilometrin suojavyöhykettä lähemmäs Kuusisaarta, koska melupäästöt saattavat kantautua kaikuna rakennusten seinistä.
Arvoisat päättäjät, "sehän oli vain tsoukki" ei riitä vastaukseksi. Europen vastainen mielenosoitus järjestetään myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.
Catherynne M. Valente - This Is My Letter To The World
The Omikuji Project is a crowdfunded experiment in short fiction by award-winning novelist Catherynne M. Valente. Each month, she sends out an original story and personal letter to a list of subscribers all over the world. For the first time, these stories have been collected into a single volume, representing the first two years of the project.
4.5.10
Noooo they be stealin' my bucket!
Virkavalta yrittää hillitä ämpärimielenosoituksia Venäjällä
Ämpärirunoni kolmen vuoden takaa muuttui yhtäkkiä ajankohtaiseksi.
Ämpärirunoni kolmen vuoden takaa muuttui yhtäkkiä ajankohtaiseksi.
Internet Killed the MTV Star
“People would come up to me and say they saw my video. That didn’t happen for years, but now it’s happening again." What’s different now, says Gondry, is that the videos are often as important as the song.
http://nymag.com/arts/popmusic/features/65725/
http://nymag.com/arts/popmusic/features/65725/
Game Seeds card game
The object of Game Seeds: design a Hero, design a Sidekick and design a Game by playing with a deck of cards.
http://lizzywanders.wordpress.com/2010/05/01/game-seeds-card-game/
http://lizzywanders.wordpress.com/2010/05/01/game-seeds-card-game/
1.5.10
Researching Fiction
The statement goes something like this: “I can’t get to that story. I just have too much research to do.” Of course, that writer never writes because every story that writer picks has too much research to do. That writer clearly isn’t a writer, but a researcher, and should realize that and go get a job doing what they love: researching. Or, more likely, the person is afraid for one of many reasons to actually write, practice writing, and fail a number of times by finishing a story. And doing research sounds like such a noble excuse to tell your family and workshop. It’s safer than actually writing. http://www.deanwesleysmith.com/?p=1053
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)