Nollapisteen uusin ilmestyi tänään. Arvio ensimmäisen kuuntelun jälkeen: ihan okei. Progempi kuin edellinen Iiris, mutta popimpi kuin sitä edellinen Mahlanjuoksuttaja.Liimatan sanoitukset eivät ole yhtä napakoita kuin aikaisemmin, ei löydy Pyhää Nynnyä tai Irene Kaktusta tältä. Loppuun katseltu kukkanen ja Elämä paristojen varassa piti kuunnella heti uudelleen, mutta harvassa alkavat kunnon sanasävelyhdistelmät olla.
Seuraavaa odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti